Sara: Noniin, katsotaanpas, miten homma lähtee rullaamaan. Nyt on
tutustuttu ensimmäisen luennon sisältöön ja materiaaliin, mutta
oikeastaan minua kiinnostaisi ihan näin alkuun tietää, että millaisena
miellät/mielsit johtamisen ennen kurssin alkua ja johtamisen
perusteisiin tutustumista? Ja minkälainen on mielestäsi hyvä johtaja?
Lotta:
Ennen kurssia ajattelin johtajuuden käsittävän ainakin työtehtävien
jakamista alaisille ja työtuloksien seurannan. Hyvän johtajan ajattelin
olevan reilu ja tasavertainen työntekijöitä kohtaan - lähestyttävyys ja
ystävällisyys, jotta mahdollisista ongelmista voidaan puhua.
Sara:
Aika lailla samanlaisia mielikuvia minullakin oli johtajuudesta ennen
kurssin alkua, myös hyvästä johtajuudesta. Reiluuden ja
oikeudenmukaisuuden ohella ajattelin, että diplomaattiset kyvyt ja hyvät
vuorovaikutustaidot on osa hyvää johtajuutta. Kuitenkin johtamisessa on
pitkälti kyse ihmisten kohtaamisesta. Toki täytyy myös tuntea
yrityksensä ja organisaation eri tasot, ja olla alansa asiantuntija,
mutta aika korkealle rankkaisin nuo hyvät sosiaaliset kyvyt eri
muodoissaan!
Lotta: Itse ainakin koen että koska
johtajuutta ei ole aiemmin tullut samalla tavalla 'pohdittua' ja
opiskeltua niin nimenomaan hyvät ihmistaidot tuntuu omien työkokemuksien
kautta kaikista läheisimmiltä. Hyvän johtajan taustalla on paljon
muitakin tekijöitä, joista alaisetkaan ei ole mitenkään tietosia, koska
ne ei jokapäiväsessä työympäristössä ole näkyvissä.
Sara:
Totta! Tähän asti johtamista on nimenomaan tullut seurattua ennen
kaikkea alaisen näkökulmasta, mutta toisaalta kokemus siitäkin on omiaan
rakentamaan sitten sitä omaa mahdollista johtajuutta alaisille
miellyttäväksi. Ja toivottavasti nyt sitten kurssin mittaan oppii
johtajuuden ulottuvuuksista enemmänkin, myös muista näkökulmista.
Lotta:
Mitä johtaminen sitten todella on? ”Prosessi, jossa kommunikoidaan,
koordinoidaan ja saadaan aikaan toimintaa organisaation tavoitteiden
saavuttamiseksi, samalla kun hallitaan suhteita osakkaiden,
teknologioiden ja muiden artefaktien kanssa niin organisaation sisällä
kuin muiden organisaatioidenkin kanssa. (Clegg ym. 2008)”
Sara:
Siinähän noita ulottuvuuksia tulikin. Totta tosiaan, organisointi-,
koordinointi ja delegointikyky on johtajuuden ydintä. Kommunikaatiokin
siellä on mainittu. Voisipa melkein laittaa tuon ylös, kun niinkin hyvin
tiivistää johtajuuden "juonen". Luentomateriaaleissa kiinnitin huomiota
myös sensemakingin korostamiseen. Miten itse perustelisit sen
merkitystä johtamisessa?
Lotta: Minä ajattelin sitä niin,
että aika tärkeää on johtajalle vetää ne yhteiset linjat yrityksen
toimintaan. Kun kaikki alaiset ikäänkuin näkee yrityksen asiat samalta
kantilta kun johtaja niin työnteko helpottuu. Näiden raamien sisällä
sitten mahdollista sinällään toimia ns. vapaammin esimerkiksi
huomioidaan ihmisten erilaisia työskentelytyylejä ja vahvuuksia, mutta
kaikki tietää mitä tavoitetta kohden työskennellään.
Sara:
Jep, hyvin tiivistetty. Asiahan on niin, että yksi keskeisiä ihmisen
sisäisiä motivaatiotekijöitä on, että tekemisellä on perusteet ja se
tuntuu merkitykselliseltä. Voisi ehkä tiivistää, että sanonta "tee
työtä, jolla on tarkoitus" liittyy hyvinkin kiinteästi sensemakingiin.
Lotta:
Totta, enemmän saadaan aikaan yrityksessä kun tavoitteet on selkeät ja
ei mene työntekijöillä aikaa epäröintiin tai turhaan työhön. Mulla tulee
tästä johtamisesta mieleen pomo piilossa -sarja ja siinä just se, että
kun nykyisin isojen yritysten johtajilla ei ole välttämättä ole
käsitystä käytännön työntekijöiden ongelmista. Vaikea luoda noita
raameja rivityöntekijöille, jos ei täysin käsitä millaisten se työ on.
Sara:
Niinpä, ja varmasti lisää myös työssä viihtyvyyttä, kun työntekijöillä
on selkeä kuva, mitä tehdään ja miksi. Epävarmuus on syöpää tässäkin
tapauksessa - pahinta vielä, jos ei uskalla kysyä. Ja totta, tuo Pomo
piilossa -tapaus on hyvä esimerkki siitä, että johtajan tulee tuntea
organisaationsa eri tasot ja vaikka kaikkea ei voi empiiristen
kokemusten kautta nähdäkään, niin siinä sitten mitataan kykyä asettua
kuuntelemaan, mitä alaisilla on sanottavana. Oikeastaan tästä pääseekin
noihin individualistisiin näkökulmiin. Lueskelin noita luentoprujuissa
mainittuja persoonallisuusteorioita, niin tuliko sulle näkemystä, mikä
niistä voisi olla mottosi johtajana? Nehän ei ole toki toisiaan
poissulkevia, mutta nousiko joku niistä ylitse muiden?
Lotta:
Mulla itselläni ehdottomasti eniten korostuisi tuo humanistinen
näkökulma, että jatkuvasti voidaan muokkautua kokemusten perusteella.
Tottakai osittain toi Piirreteoria pitää paikkansa, persoonallisuus on
pysyvä mutta tottakai kokemukset pääasiassa muokkaa. Feudin teoriaan en
kauheasti usko.
Sara: Sama juttu, humanistinen
piirreteoria tuntui omimmalta minustakin. Tietenkin, kun mulla on tämä
pedagoginen koulutuskin, niin tuo näkökulma persoonallisuudenta tukee
parhaiten modernia kontruktivistista ajatusta oppimisesta. Ja
oppimistahan se elämä on työssäkin vielä, ja kaikkialla muuallakin.
Lotta: Noniin hyvin saadaan kasvatustieteiden näkökulmaa mukaan!
Sara:
Totta kai tuo sosio-kognitiivinen näkökulma, "olet mitä ajattelemme
sinusta", määrittää aika paljon, millaista kohtelua saa osana
(työ)yhteisöä. Raadollista ehkä osittain, mutta kyllä senkin kautta
kannattaa vähän heijastella omaa käyttäytymistään, vaikkei nyt ehkä
tarvitsekaan antaa määritellä itseään. Ja kyllä, musta tuntuu, että
pedagogiikassa ja johtamisessa on yllättävän paljon samoja elementtejä.
:D
Lotta: Joo ehdottomasti vaikuttaa varmasti myös muiden
ajatukset siihen millaista kohtelua saa työyhteisössä ja se voi
itsessään myös muokata omaa käyttäytymistä. Jos muut ajattelevat sinun
olevan hyvin menestynyt ja ahkera, todennäköisesti myös muokkaat
käyttäytymistäsi siihen suuntaan. Biologisesta näkökulmasta tuohon
piirreteoriaan että persoonallisuus on kuitenkin jossain määrin
perityvää, ja tällöin peruspersoonallisuutta ei voi oppimisen avulla
muokata. Toki käyttäytymistä eri tavoin eri tilanteissa oppii elämän
aikana mutta se persoonallisuustyyppi siellä pohjalla on kuitenkin
pysyvä.
Sara: Näinhän se on. Ja tuohonkin faktaan
nojaten, hyvä johtaja onkin joustava ja ymmärtää erilaisia tapoja nähdä
asioita, eikä yritä kaikkia asettaa samaan muottiin vaan osaa
diplomaattisesti viedä asioita kohti hyvää lopputulosta kaikki
osatekijät huomioiden. Mutta aika kivastihan me tästä luennosta saatiin
asiaa. Ja uskon, että tällainen keskustelevuus valmentaa tenttiin aika
hyvin!
Lotta: Joo mä ainaki muistan nää tälleen paljon
paremmin kun vaan lukemalla. Mutta palaillaan taas seuraavana luennon
merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti